Kiiminki-Seura ry etsii syystalven mittaan vanhinta olemassaolevaa, alunperinkin Kiiminkiin rakennettua rakennusta.
Vinkkaattehan meille, mikäli tiedossanne voisi hyvinkin olla sellainen - siinä samalla kaikenlainen tieto rakennuksen sijainnista ja historiasta, sen käytöstä ja käyttäjistä on paitsi erittäin tervetullutta, myös rakennuksen ajoittamisen kannalta välttämätöntä. Kuvat, kartat, pohja- ym. piirrokset tuovat nekin hyvää lisäinformaatiota. Hankkeemme noudattelee Euroopan rakennusperintöpäivien vuoden 2010 teemaa "Rakennettu maisema".
Kiimingin vanhin rakennus julkistetaan ja palkitaan Kiiminkipäivillä 2011!
Lisätietoja johtokunnan jäseniltä (kts. yhteystiedot tältä sivulta).
Kiiminki-Seura ry, johtokunta
Tuoreessa muistissa
Kiiminki-Seura osallistui 1.12.2013 Kiimingin seurakunnan Joulupolkuun toteuttamalla tapahtuman Jäälintalon pihapiirissä Heikkisentiellä. Paikalle saapui kaikkiaan nelisenkymmentä henkeä muistelemaan talon entistä elämää ja tapahtumia. Jäälintalo on yli 100-vuotias talovanhus. Talo on sijainnut Oulusta Kuusamoon kulkeneen talvitien varrella ja toiminut näin myös matkalaisten levähdys- ja kestityspaikkana. Rakennuksen omistaja Matti Virta kertoi Jäälin tilan historiasta oman sukunsa osalta. Matti Virran isoisä osti talon tiluksineen 1930-luvulla. Isoisä Virta oli lestadiolaisen herätysliikkeen innokas puuhamies ja talon pirtissä ja kesäisin myös elosuojassa pidettiin seuroja. Virta myi rantatontteja kaupunkilaisille tuttavilleen. Rantaan nousikin komea huvilarivistö. Kesäisin kulki Virran talolle Oulusta oma linja-autovuoro, joka kyyditsi huvila-asukkaita. Mielenkiintoista tarinaa kuulimme myös Tenho Jaakolalta, jonka vanhemmat ostivat Jäälintalon Virralta, kun Virta oli kunnostanut entisen tallirakennuksen itselleen kesäasunnoksi. Jaakolan perheen nuorin tytär on syntynyt talossa vuonna 1962. Isä-Jussi haki kätilö Aino Korhosen mopedikyydillä Kiimingistä avustamaan kotisynnytyksessä. Myöhemmin Virta osti Jäälintalon takaisin Jaakolalta. Nuotion äärellä kävi innostunut puheensorina, kun nuoruuden tutut tapasivat toisiaan pitkästä aikaa. Mirja Mikkonen oli valmistanut taikinan, josta kukin sai paistaa tikkupullaa tulen loimussa. Tarjolla oli myös lämmintä glögiä. Ikävää oli se, että taloon ja muihin pihan rakennuksiin oli murtauduttu, ja rikottu sekä sotkettu paikkoja. Kuva (C) R. Polvi
